Ensimmäinen työpäivä

Sain kuin sainkin vuokrattua lakanoiden lisäksi myös tyynyn, vaikka ensin vastaanotossa arveltiin, että sellaisia ei kyllä taida olla. Löytyipä kuitenkin ja vaikka onkin minulle vähän vieraampaa mallia oleva pyöreä pötkylä niin ai että oli mukava painaa päänsä pehmeälle alustalle. Heräsin siis ensimmäiseen työpäivääni hyvin levänneenä.Eilen käväisin tutustumiskäynnillä paikallisessa oppilaitoksessa SEPR:ssä, jossa kuulin, että täkäläinen puuseppäkoulutus kestää kuusi vuotta. Hivenen alkoi hirvittää, että mitähän ne siellä työpaikalla odottavat tällaiselta juuri valmistumassa olevalta työharjoittelijalta, minulla kun opintoja ja harjoitusta on takana vasta 1,5v.

Työpaikkani on puusepänliike Alter Eben, jossa työskentelee kaksi puuseppää, Adrien ja Jean-Guillaume. He tekevät mittatilaustöitä sekä valmistavat omaa huonekalusarjaansa, jota myydään verkkokaupassa. Aamulla käytiin ensin viemässä asiakkaalle kaksi kirjahyllyä ja sen jälkeen kertoivat, että ensimmäinen tehtäväni on valmistaa Boutiquen tuotteista kolmijalkainen pikkupöytä Tripode Galet. En kuitenkaan joutunut lähtemään ihan nollasta, vaan pöytälevy ja jalat oli jo työstetty muotoonsa. Jean-Guillaume näytti, kuinka pöytälevy viilutetaan ja mun tehtäväksi jäi sen jälkeen osien hiominen ja lakkaaminen. Viilutus ranskalaisittain olikin helppo homma. Pöytää hieman isompi pala sahattiin isosta tammipinnoitelevystä, jonka takana oli voimapaperi ja se liimattiin kontaktiliimalla pöytälevyn pintaan. Hierottiin hieman kädellä, ajeltiin kumirullalla yli ja lopuksi vielä tasoitettiin puukapulalla. Ei tarvittu prässiä. Alla pari kuvaa: pinta ennen ja jälkeen viilutuksen ja jalat lakkauksessa. Tripodin lisäksi tein välihionnan neljännessä kuvassa näkyvälle valkoiselle pöydälle ja maalasin sen kertaalleen. Kuulin ranskalaisten sanovan pöydästä että "C'est une catastrophe" ja sitten antoivat sen mulle. Mitähän tästäkin pitäisi ajatella. Mulle ei selvinnyt, oliko pöytä uutta tuotantoa, mutta jos oli, niin olisi ollut helpompi maalata kasaamatta.

Lopuksi vielä päivän kulttuurishokit:

1. Verstaalla on 'reikä lattiassa' -wc! Tätä en osannut odottaa. Panostan tästedes lounasravintolan wc:hen ellei se ole samaa lajia.

2. Lounas päättyi snapseihin, jotka piti kumota kerralla. Ravintola tarjosi. Ehkä siksi että mä olen niin eksoottinen tapaus ja halusivat toivottaa tervetulleeksi. Ei ehkä ole jokapäiväinen rituaali tai ken tietää. Se nähdään huomenna.