Ranskan ymmärtäminen on parantunut ainakin puualan sanaston osalta, hionnat, poraamiset ja sahaamiset on jo tuttuja ranskaksi, mutta oma puheen tuottaminen on edelleen aika jäissä. Ei tule kovin mestarillista small talkia vieläkään vaikka sitä(kin) lähdin tavoittelemaan. Sen sijaan onnistun ilmeisesti näyttämään kovin paikalliselta ja helposti lähestyttävältä, sillä harva se päivä multa kysytään neuvoja paikkojen ja oikeiden kulkuvälineiden löytämiseen. (Tai sitten se on se vanha opas-ilme, joka on omaksuttu aikoinaan siinä työtehtävässä toimiessa.) Useasti kyselijät kyllä häipyvät aika äkkiä, kun ilmoitan, että anteeksi, kun mun ranska ei ole kovin hyvä. Mutta kyllä minä ranskaksikin neuvoja annan, koska mulla on yleensä aina kartta mukana ja siitä on helppo näyttää. Ulkomaalaisia turisteja on kiva neuvoa, he ilahtuvat suuresti, kun joku puhuu englantia.
Viime viikon lopulla paljastui viimein, mitä muuta dokumenttia minulta kaivattiin asuntolaan kirjautuessa kuin mukanani olleet opiskelija-asuntosäätiön henkilötietolomake, passi ja kolme passikuvaa. Silloin kysymys oli, että eikö ole muita papereita. Eräänä iltana olin menossa ulos, kun vastaanoton rouva huusi perääni, että "Madame Fast, dossieristanne puuttuu Lettre d'admission. Teille ei olisi pitänyt antaa avaimia ilman sitä!" Tämä sisäänkirjautumisasiakirja olisi pitänyt hakea asuntosäätiön byroosta, mutta tämä ei ollut mahdollista, koska saavuin Lyoniin vasta toimiston sulkeutumisen jälkeen ja oli sovittu, että saan huoneeni siitä huolimatta. Olisi kuulemma pitänyt hakea se dokumentti sitten seuraavana päivänä ja lisätä riippukansiooni. Eipä kukaan kertonut tai kenties en ymmärtänyt. Tiedusteltuaan työaikojani ja todettuaan, etten ehdi toimistoon sen auki ollessa (jätin tarkoituksella kertomatta että perjantaina on lyhyt päivä), madame ehdotti, että voisin kenties pyytää dokumenttia sähköpostitse, jos vain saan sen jossain tulostettua. Jostain syystä asuntolan vastaanotossa sitä ei voisi tulostaa. Ja kas ihmettä, muutaman päivän kuluttua pyyntööni vastattiin ja sain puuttuvan paperin sähköpostiini. Välitin tämän paikallisen koulun kv-toimistoon ja pyysin tulostamaan ja tänään kipaisin töiden jälkeen hakemaan tulostetun version. Eläköön byrokratia! Jäin vielä miettimään, että tunteekohan vastaanottohenkilökunta kaikki asukkaat nimeltä?
Ja lopuksi vielä vähän puusepän hommia. Viime viikon projekti tuli valmiiksi. Tykkään!
Uudistin Adrienin yöpöydät. Tein vanhoihin harmaaksi maalattuihin laatikkomallisiin pöytiin uudet kannet ja laatikon etusarjat ja viilutin kyljet sekä etusarjojen reunat. Laatikko avautuu etusarjan alalaidasta vetämällä, pohjassa on sitä varten sormien mentävä aukko. Kollaasitoiminto laittaa pöljästi lopputuloksen ensimmäiseksi, mutta menköön nyt näin. Ensin kiinnitin kannet, sitten hioin sivut ja kannet tasaan ja sen jälkeen viilutin kyljen yhtenäiseksi.
Jean-Guillaumella on työn alla vanhan pöydän kunnostus. Aikojen saatossa haalistunut pöytälevy pitäisi saada saman väriseksi kuin siihen kuuluvat jatkopalat, jotka näkyvät taustalla. Minä sain osallistua hiomalla vanhaa lakkaa ja väriä pois sekä pohjalakkaamalla petsatun pöydän. Hämmästyttävän tasaista jälkeä tulee tällä fondurilla sekä telalla että pensselillä työskennellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.