Pari päivää edellisten vieraiden poistumisen jälkeen sain kylään ystäväni, joka tuli viettämään pitkää viikonloppua Lyoniin. Kierreltiin katselemassa kaupunkia, shoppailtiin ja erityisesti perehdyttiin kaupungin ruoka- ja juomatarjontaan. Lyonilaiset perinneruuat ovat suurimmalta osin suomalaiselle eksoottisempia ruhon osia kuten sorkkia, kärsiä ja sisälmyksiä, mutta niitä emme tällä kertaa uskaltaneet nauttia. Lautaselle päätyi helpommin lähestyttäviä antimia kuten kampasimpukoita ja sammakonreisiä.
Sunnuntaina vietin museopäivää. Ammatillisista syistä halusin käydä Musée des Arts décoratifs'issa (kääntyisiköhän tämä taideteollisuusmuseoksi?), jossa on näytteillä mm. puuseppien taidonnäytteitä menneiltä vuosisadoilta, erityisesti 1700-luvulta. Harmikseni näytteillä olevia huonekaluja ei saanut kuvata, mutta museon sivuilla voi käydä ihastelemassa esineitä, vaikkapa taidokkaalla intarsialla koristeltuja lipastoja. Samalla lipulla pääsi myös viereiseen tekstiilimuseoon (Musée des Tissus), joka esittelee erityisesti Lyonin menneisyyttä silkinkutomisen keskuksena. Lisäksi kävin Musée des Beaux-Arts'issa, josta löytyy kuvataidetta antiikin ajoilta nykypäivään. Tässä vähän vanhaa ja uutta, jostain syystä valikoitui ruoka-aineita näihinkin:
Kulttuurista puheenollen voisin tähän poimia muutamia kulttuurieroja, joihin olen törmännyt. Tuttuja jo entuudestaan olivat puheessa viljeltävät kohteliaisuudet, Madameksi puhutteleminen ja teitittely. Asuntolassa kaikki tervehtivät ja miehet pitävät aina ovea auki naisille. Minäkin olen jo niin vanha täti että ratikassa tarjotaan toisinaan paikkaa 😳. Uutena juttuna olen huomannut, että ranskalaiset jammailevat avoimesti musiikin tahtiin ja saattavat kadulla kävellessään laulaa itsekseen. Suomalaiselle tulee tunne, että onkohan lääkitys ihan kohdillaan ;-) Liikennekulttuuri poikkeaa Lyonin eduksi siinä, että pyöräily ja potkulautailu ovat selvästi suositumpia liikkumismuotoja kuin Suomessa. Pyöräkaistaverkko onkin hyvä ja kattava. Aluksi näytti tosi hassulta, kun ihan aikuiset ihmisetkin huristavat potkulaudoilla, mutta nyt siihen alkaa jo tottua. Jakkupuku päälle ja potkiksella töihin. Kyseenalaisempaa liikennekulttuuria edustaa erittäin laajamittainen punaisiapäinkävely. Myös silloin, kun autoja on tulossa!
Aiemmin jo kirjoitin ranskalaisista minuuteista. Täällä vallitsee yleisemmin ottaenkin kiireettömyyden tuntu. Itse olen Suomen oloissa toivoton viime tingassa toimija ja perillä aina viimeisellä minuutilla, mutta tässä maailmassa sillä menetelmällä on aina ensimmäisenä paikalla. Toisinaan on pinna meinannut palaa odotellessa. Välillä musta tuntuu, että kävelevätkin korostetun hitaasti. Mutta ranskalainen stressaamattomuus ja hitaat ateriat ovat luultavasti terveydelle paljon parempia kuin suomalainen kiirehtiminen ja tehokkuuden tavoittelu. Tämä on varmaan sitä mindfulnessia 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.