maanantai 30. toukokuuta 2016

Täällä sitä nyt ollaan Lyonissa

Niin se vain koko päivä vierähti matkanteossa. Tavoistani poiketen läksin aamulla lentoasemalle varsin hyvissä ajoin. Oli ilmeisesti pientä jännitystä, kun ei malttanut venyttää lähtöä viime tinkaan. Testailin Hki-Vantaalle mennessä Kehäradan ja toimivaksi totesin. Ja onpa muuten edullista Suomessa mennä seutulipulla kentälle. Vastaava matka täällä Lyonissa Rhônexpressillä maksoi 15,90 eikä sillä saanut edes vaihtaa kaupungin sisäiseen liikenteeseen eli metrolippu piti vielä ostaa erikseen. Muuten oli kyllä helppo ja selkeä reitti täälläkin päässä.

Ranskan lakot eivät näyttäytyneet vielä mitenkään, mielenosoittajat ovat ilmeisesti keskittyneet Pariisin seudulle. Kiristynyt turvallisuustilanne sen sijaan on havaittavissa. Sekä lentoasemalla että juna-asemalla oli vartiossa konekiväärimiehiä maastopuvuissa. Aikoihin en ole joutunut Helsingissä Euroopan lennoille lähtiessä passia näyttämään, mutta nyt se kysyttiin bag dropissa ja nimenomaan vain siksi että määränpää oli Ranska. Myös Ranskan päässä oli passitarkastus ja kuinka ollakaan vähän "eksoottisemman" näköiset ihmiset seisoivat syynättävänä paljon kauemmin kuin tällainen pohjoismaan kansalainen. München-Lyon -välin kone oli täynnä ranskalaisia eläkeläisiä, jotka hämmästyksekseni taputtivat laskeutumisen jälkeen kuin suomalaiset lomalentolaiset konsanaan. Liekö suuri helpotus että päästiin turvallisesti kotimaan kamaralle.

Majapaikkani on yliopiston opiskelija-asuntola. Ulkoa komea, mutta sisältä aika vaatimaton.

Olin perillä asuntolassa puoli seitsemän maissa. Meinasin jo turvautua englannin kieleen, kun piti selittää, että olen tulossa kuukaudeksi asumaan ja pitäisi tehdä asiaankuuluvat paperityöt, hoitaa maksut, saada avaimet, jne ja että asia on sovittu paikallisen ammattikoulun kanssa, mutta onneksi vastaanottovirkailija ilmoitti, että ei juurikaan puhu englantia. Joten sittenhän oli selvittävä ranskaksi. Onneksi kysymykseen "Eikö sinulla todellakaan ole muita dokumentteja kuin tämä?" riitti vastaukseksi, että "no ei kyllä ole". Ihan hetken ehti pelottaa, että mitä jos se ei riitä. Maksut maksettiin, avaimet saatiin ja sitten pyysin petivaatteita, jotka olin jo ennakkoon ilmoittanut tarvitsevani, vaan eipä nyt sattunut olemaan avaimia liinavaatevarastoon. "Tule aamulla uudestaan." Vähän hämmentyneenä siinä änkytin, että entä tänä yönä, jolloin ritarillinen nuorimies takanani jonossa ilmoitti, että voin lainata häneltä. Niinpä siis nukun jonkun vieraan miehen lakanoissa ensi yönä 😜 On ne niin kohteliaita onneksi. Käytyäni lakanoita lainaamassa pääsin vihdoin omaan huoneeseeni ja totesin, että tyynyliinaa ei tarvitakaan, koska ei ole tyynyä. Todella toivon, että se kuuluu vuodevaatteisiin, vaikka pahoin jo pelkään, että kyseessä on vain lakanat. Peitto mulla onneksi on omasta takaa, tosin kyseinen fleecehuopa on pakattu matkalaukkuun piknikvilttinä. Mitään muutakaan huoneessa ei tietenkään ollut eli ei muuta kuin vessapaperiostoksille. Ja jotain ruokaa ja saippuaa tietenkin myös. Luojan kiitos lähistöltä löytyi kauppa, joka oli vielä auki kellon lähestyessä kahdeksaa. 

Langaton verkko onneksi toimii hyvin tabletilla. Asensivatkin sen mun iPadiin respassa. En tietty tajunnut pyytää puhelimeen myös, mutta ehtineehän tuon myöhemminkn. Joku koodi siihen tarvitaan. Hyvin sujui tyttären läksyjen tarkistus videopuheluna ja iltasadun luku.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Vili-napero

Tämä pikkumuru on varmaan jo ihan iso poika, kun tulen kuukauden päästä takaisin.

torstai 26. toukokuuta 2016

Sellakkaa, sellakkaa

Olen lukenut, että Ranskassa harrastetaan ns. ranskalaista puleerausta, jossa esine käsitellään jopa sadalla sellakkakerroksella ja välissä aina kiillotetaan. Ennen Lyoniin lähtöä harjoittelin vähän vähemmillä kerroksilla vanhan kaapin kanssa. Tarkoitus on, että näyttäisi edelleenkin elämää nähneeltä, mutta pinnalla suojaava lakkakerros.

Ennen

Jälkeen